Saavutettavuus ja käytettävyys ovat vakiintuneita käsitteitä käyttöliittymistä ja verkkosivustoista puhuttaessa. Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, miten helppoa jotain tuotetta, palvelua tai asiaa on käyttää. Käytettävyyteen liittyy käyttökokemuksen nopeus, tehokkuus ja miellyttävyys sekä virheiden minimoiminen. Käytettävyystutkimuksella on pitkä historia: yritykset haluavat tietää, miten he voivat tehdä tuotteista ja palveluista mahdollisimman käyttäjäystävällisiä ja siten kilpailukykyisiä. Digitaalisten palveluiden näkökulmasta käytettävyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten helppoa on löytää eri toiminnot digitaalisella alustalla ja miten helposti ymmärrettävää sen käyttäminen on. Käytettävyyteen liittyy myös laitteen tai palvelun hyödyllisyys sekä saatavuus. (Aluehallintovirasto & eOppiva.)

Saavutettavuuden käsite taas rajautuu yksinomaan digitaalisiin palveluihin, ja sillä tarkoitetaan pyrkimystä siihen, että mahdollisimman monet ihmiset voivat käyttää tiettyä digitaalista sivustoa tai mobiilisovellusta. Saavutettavuuden kolme osa-aluetta ovat tekninen toteutus, visuaalinen käyttöliittymä ja sisältö. Perinteisen ajattelumallin mukaan saavutettavuus koskee vammaisia, ikääntyneitä tai muita käyttäjiä, joilla on esimerkiksi sairaudesta johtuvia toimintarajoitteita. He saattavat tarvita esimerkiksi digitaalisen suurennuslasin näytön tekstin suurentamiseen, ohjelmiston, joka lukee digitaalista tekstiä ääneen, tai mahdollisuuden navigoida sivustolla pelkän näppäimistön avulla. Saavutettavuus on kuitenkin olennaista myös esimerkiksi hidasta verkkoyhteyttä tai vanhentunutta puhelinta tai tietokonetta hyödyntäville käyttäjäryhmille. Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajataustaiselle tai kehitysvammaiselle ihmiselle vaikeat termit ja monimutkaiset lauserakenteet voivat olla mahdottomia ymmärtää. Tällaisille ihmisille pitäisi tarjota teksti selkokielellä. Saavutettavuuden päämäärä on taata kaikille käyttäjille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet riippumatta heidän kyvyistään käyttää digitaalista laitetta tai olosuhteista, joissa he sitä käyttävät. Digitaalisten palveluiden saavutettavuutta Suomessa säätelee digipalvelulaki. Lain mukaan saavutettavuus koskee kaikkia digitaalisia palveluita, joita käytetään verkkosivustojen ja mobiilisovellusten välityksellä. Esimerkiksi vuodesta 2025 lähtien saavutettavuusvaatimukset koskevat kunnan ja valtion digitaalisia palveluita sekä verkkokauppoja. (Aluehallintovirasto & eOppiva; Eficode.)

Liiketoiminnan näkökulmasta saavutettavuus parantaa palveluiden laatua ja kilpailukykyä ja asiakaskunnan puolelta saavutettava palvelu parantaa ja helpottaa ihmisen elämää ja arkea. Saavutettavuudesta hyötyvät kaikki käyttäjät. (Eficode.) Toisin sanoen saavutettavuus pitää sisällään käytettävyyden: se vain ottaa huomioon keskivertokäyttäjän lisäksi myös käyttäjät, joilla on erityistarpeita, ja varmistaa näihin tarpeisiin vastaamisen.

Lähteet

Aluehallintovirasto & eOppiva. Saavutettavuus ja digipalvelulain vaatimukset. Verkkokurssi. HAUS kehittämiskeskus Oy.  https://www.eoppiva.fi/koulutukset/saavutettavuus-ja-digipalvelulain-vaatimukset/

Eficode. OPAS. Digipalveluiden saavutettavuus. https://www.eficode.com/fi/oppaat/saavutettavuusopas